Color Club Fashion Addict

Tuossa viime viikolla tuli sellainen pullo jenkkilästä muutaman muun lakkapullon matkassa.

Yksi ehdottomista lemppareista on vaalea lila. Eli tämä on juuri se täydellinen kevätlakka.




Tälle näyttää kyseinen lakka kynsillä.

Monissa kynsiblogeissa on näkynyt paljon uusia kevät värejä meikeissä. Olen blondi, joten mulle ei kovin hyvin ihan hirmu ärtsyt värit sovi. Tänään tuli vähän leikittyä meikkiboksilla ja tulos oli tämmöinen:




Kuten kuvastakin näkyy, niin mulla on malliltaan aika haastavat silmät. Isot ja pyöreät. Laitoin ihan vaaleaa cappucinon ruskeaa helmiäisväriä koko luomelle ja mustaa luomiväriä pikkuisen ulkonurkkaan antamaan ryhtiä.

Meillä oli muutenkin tyttösen kanssa ihan pinkki päivä.

Tänä keväänä meille pitäisi tulla pikkuisia karvavauvoja. Niitä ajatellen tuli tänään napsutettua ebaystä sellainen ihana pinkki kevyt-kuljetusboksi. Siitä saa tarvittaessa vähän umpinaisemman ja sitten luukut saa avattua automatkan ajaksi. Sitten ei vaavat saa kylmää <3 .

Kevättä ja pinkkiä siis kohta joka paikka täynnä :D . Kesää ja keskikesän polttavia oransseja odotelessa. Värimieliteot menee kyllä aivan totaalisesti vuodenaikojen mukaan :) .

Liukuhihnan jatkoksi? Vaiko naisen ääni kuuluviin?

Naisten oikeuksien pitäisi olla Suomessa voimissaan. Niin, luitte ihan oikein pitäisi. Monessa kohtaa onkin, mutta yksi erittäin suuri, koko naiseuteen vaikuttava tekijä on lapsen kengissä. Synnytyksen hoito sairaaloissa.

Esikoisen synnytin isossa keskussairaalassa. Synnytyksen hoito meni sinänsä ihan hyvin ja toiveitani siinä kohtaa kuunneltiin. Kylläkin talon tarjonta synnytyskivun helpottamiseksi oli aika yksipuoleista. Joko pelkkää kaurapussia tai sitten piikkejä ja lääkkeitä. Arvatahan saattaa, kun väsynyt synnytyspelkoinen synnyttäjä saapuu sinne, niin lopulta piikkejä ja lääkkeitä meni.

Lapsivuodeosaston hoito oli se, josta jäi sitten niitä juttuja hampaan koloon. Synnytyslistassa oli yksinkertaiset toiveet. Arvostan imetystä ja haluan suojella sitä. Ei lisämaitoa, jollei lapsen terveydentila sitä vaadi ja silloinkin ensiksi toivon siitä puhuttavan joko minulle tai miehelleni.

Esikoisemme oli aika itkuinen synnyttyään. Heti samana päivänä, kun lapsi oli syntynyt, alkoi lisämaidon tuputus. Lapsi sai imeä lapsentahtisesti, mutta se ei kelvannut osaston väelle. Pidin pintani. Lapsi valvotti minua sairaalassa. Mahdollisuutta nukkua vauva vieressä ei ollut. Kanniskelin lähinnä itkevää vauvaa yöt. Pyysin päästä kotiin. Ei kuulemma kotiuteta kuin kolmantena synnytyksen jälkeisenä päivänä.

Viimeisenä yönä aloin olla niin väsynyt, että annoin vauvan muutamaksi tunniksi vauvalaan. Vannotin kätilöä tuomaan vauvan minulle syömään. Kuinka ollakkaan lisämaitoa oli annettu vauvalle salassa. Olin raivoissani. Vauva kuitenkin tuotiin minulle, koska ei ollut suostunut oikein syömään pullosta. Fiksu vauva ;) . Jos olisin ollut pirteämmässä kunnossa, olisin kyseisestä törkeästä oikeuksien polkemisesta tehnyt valituksen ja nostanut ison metakan. Vauvan tunkeminen piripintaan täyteen lisämaitoa pienestä saakka, vaarantaa imetyksen.

Kaikkea muutakin ikävää osastolla oli. Vauvaa ei saanut kantaa sylissä, ettei heikommassa kunnossa olevat äidit ota siitä esimerkkiä. Naiset alistettiin idiootin tasolle, joilla ei ole mitään kykyä arvioida itseään tai omaa vointiaan. Kantoliinaakaan ei saanut tuoda osastolle ko. syystä. Meillä poika halusi syödä juuri samaan aikaan joka päivä kun oli ruoka-aika. Käytännössä en ikinä kerennyt syömään lautastani tyhjäksi. Liinassa olisin saanut imetettyä vauvan samalla, kun olisin saanut oman vatsani täyteen. Myöskin meidän vauvan rytmi oli kätilöiden mielestä väärä. Vauva halusi syödä kahden tunnin välein, kun kaikkien osaston vauvojen olisi pitänyt istua siihen kolmen tunnin standardiin. Yksi nuorempi kätilö sanoi minulle hiukan salassa, että on hirmu hyvä juttu, että jaksan imettää lapsentahtisesti.

Kun päästiin kotiin sieltä, homma helpottui. Sain nukkua vauva vieressä, joten oli helpompi imettää öisin. Ja vauvankin yöhuudot rauhoittui. Vauva pääsi liinaansa ja viihtyi siellä pitkään.

Lapsen saanti on valtavan hieno asia. Ensi hetket on hyvin herkkiä. Ei niiden kuuluisi olla sellaisia hetkiä, jolloin joutuu penäämään omia oikeuksiaan. Vannoinkin, että tuohon sairaalaan en enää mene synnyttämään.

Syksyllä 2009 meidän toinen lapsemme ilmoitti olevansa matkalla perheeseemme. Sanoin heti, että tuo eräs nimeltämainitsematon iso keskussairaala ei tule kysymykseen.

Tyttö syntyi Tammisaaren synnärillä. Synnytys ei ollut luomusynnytys, mutta sain yrittää niin pitkään kuin jaksoin omilla voimilla ilman lääketieteen apua. Kaikki kätilöt tukivat ja tsemppasivat ja kaikista toimenpiteistä keskusteliin kanssani. Olin jokusen tunnin tarkkailussa osastolla, mutta pääsin polikliinisesti kotiutumaan. Koko osastolla olo ajan, saatiin vauvan kanssa rauhassa lepäillä. Jos nukuin kätilöt välttivät herättämästä. Imetystä tuettiin ja siihen kannustettiin. Eikä kukaan puhunutkaan lisämaidosta, koska vauvan terveydentila sitä ei vaatinut. Lääkärit olivat erittäin asiantuntevia. Tuntui kuin olisi ollut kotona, koska paikka oli niin lämmin ja kannustava.

Nyt valitettavasti ko. synnytys osastoa ei enää ole. Olen kiitollinen siitä, että sain mahdolisuuden kokea niin mahtavan synnytyksen. Sen tulen muistaman ikuisesti ja olemaan kiitollinen jokaiselle minua ja vauvaani hoitaneelle lämminhenkiselle kätilölle. Kaikkia pieniä synnytyssairaaloita tällä hetkellä uhkaa lakkauttaminen tulevaisuudessa.

Suosittelen oikein lämpimästi katsomaan tämän ohjelmapätkän: http://areena.yle.fi/video/1632865 . Siinä Tammisaaren tarinan lisäksi paljon ajatuksia siitä, mitä pienten synnytysyksiköiden sulkeminen voi tarkoittaa. Pelkkä ajatuskin puistattaa siitä, että normaalit synnytykset saattavat olla harvinaisuus tulevaisuudessa. Jenkkilän synnytyssarjojen katselu on hyvää esimakua siitä. Kaikki äidit makuutetaan, jolloin kivut ovat moninkertaiset verrattuna liikkuvaan synnyttäjään. Jatkuva monitorointi, jolloin sängyssäkin liikkuminen on haastavampaa. Korkeat sectio- yms. toimenpide prosentit. Ja sitä kautta hitaampi toipuminen synnytyksestä naisilla.

Nyt olisi meidän naisten aika aktivoitua. Ei me voida sallia meitä kohdeltavan enään näin. Meidän oikeus on saada lapsemme sillä tavalla kuten haluamme tietysti turvallisuus huomioiden.

Romantiikka kukkii keväällä

Meillä on sairastupaa part 2. Vuorossa on esikoinen, joka on ollut koko päivän tosi vaisu. Muita oireita ei ole. Pari kertaa valittanut vatsaansa ja valitteli aamusella, että pää kipeä.

Viime yönä tein kynsihuollon akryyleille ja samalla uudet kynnet. Akryyleistä en ottanut kuvaa, kun tein ihan tylsästi värittömät nyt, kun houkuttaa hirmuisesti kaikki ihanat kevätvärit lakoissa. Ainoastaan ranskis-pinkkiä akryyliä kynsiin, ranskis-tipit alle ja päälle uv-uunissa vielä topcoat geeliä.

Kuhan saan omat kynnet vähän kasvamaan alla, niin luovun taas tipeistä ja siirryn geelauksiin. Tippien kanssa tuntuu akryylit toimivan paremmin, mutta en tykkää tehdä akryylejä yhtä paljon kuin geelejä, koska ne myrkyt haisee ihan kammottavalle ja se haju jää leijailemaan huoneeseen.

Vasuri:


Oikea:



Oikean peukkuun tein freehand kukkasen. Osa pikkuhelmistä kerkesi jo irtoilla enne kuvausta, joten ikävästi keskellä näkyy hiukan vihreää.

Tässä näkyy ehkä paremmasta kulmasta tuo freehand-kukka:


Kynsillä kolme kerrosta OPI:n pink of hearts lakkaa. Viimeisen kerroksen päälle lisäsin hiukan hopeaglitteriä keskelle lakan ollessa vielä kevyestä pintakostea ja sen jälkeen päällyslakkaa kiinnittämään glitterit. Oikean pikkurillissä on lila perhonen. Tuohon orkideaan oikeassa kädessä en jotenkin ole täysin tyytyväinen. Mitäs mieltä muut on, että otanko pois ja laitanko sinnekkin freehand kukkasen tai 3D perhosen tilalle?

Sisutukseenkin on koittanut kevät

Sisustin vasta vähän uudelleen yhtä koristehyllyä. Tekstissä koristeiden takana lukee sweet dreams. Kummakin hyllyn reunalta kurottaa toista kohti pienet enkelit, jotka ovat suukottamassa toisiaan.

Tämä kuva on jo muutaman viikon takaa, mutta tän asetelman lähellä on tää airamin ruusuhäkki. Ruusuhäkissäkin riippuu yksi enkeli, joka ampuu rakkauden nuolta. Verhot eivät ole enää noi mustavalkoset, vaan siellä on uudet pellavan väriset kukkaverhot.

Se on jo ihan kevät nyt! Ei ehkä vielä ulkona, mutta mielessä liitelee jo kevään ensi perhoset.

Tattoo kynsiä ja postipäivä

Viikonloppu meni kipeänä ollessa. Vielä on jotenkin väsy olo, mutta nyt muuten alkaa olla ihan hyvä olo. Kävin tänään iltapäivästä jo lyhyellä kävelyllä ihan rattaiden kanssa, mitkä aina hiukan lisää kuormaa.

Perjantaina ennen kuumeen nousua, kerkesin tehdä yhdet kynnet:



Reunat näissä kuvissa vielä siistimättä. Alunperin olisin halunnut tehdä oranssit kynnet, mutta liikaa kuulsi läpi turkoosit glitterit alta. Kynsinauhat ovat siis näissä kuvissa vielä super suttuiset, mutta parempia en kerennyt ottaa ennen kuin olin pedin oma.





Kuution malliset strassit on frauleinin strassikiekosta. Lakkoina on Wild and Crazyn Ciudad Viktoria (W166) ja saman merkin Wild&Desperate (W71). Leimat on pääosin leimattu Fauxnad laatasta BM02. Toiseen käteen otin vielä pari leimaa Konad laatasta m15. Leimauslakkoina käytetty Konadin special lakkaa Pearl White ja jotain merkitöntä leimauslakkaa marjapuuron sävyisenä.

Sitten tämän päivän herkkuihin, mitä oli postilaatikossa:

Opin start to finish yhdistelmä lakka (joka on siis sekä päällyslakka että aluslakka), Opin pink of hearts ja Zoyan tiffany. Himottaa päästä kokeilemaan, mutta sitä ennen täytyy tehdä pientä huoltoa rakennekynsille, joten iltaan tai huomiseen jää kokeilut :) .


Tälläinen pieni vilautus loppuun. Iso takorautainen kruunu. Ei vielä siitä sen enempää, koska kaikki strassit ei ole kiinni, pieni korjaus täytyy tehdä ja kynttilät täytyy siihen ostaa.

Kevät henkäisi kohti kynsiä

Eilen pulkkamäkireissun päätteeksi käytiin postilaatikolla.

Äitiäkin lapsetti niin paljon, että oli pakko tunkea pojan kanssa rattikelkkaan mäkeä laskemaan ;)



Postien seasta paljastu Cesars shopin paketti, joka sisälsi konad-lakkoja


Kolme konadin erikoislakkaa: Blue pearl, white pearl ja green

Pari päivää ollut visio kevätkynsistä. Eilen aloin iltasella sitä toteuttaa.


Pahoittelen huonokuntoisia kynsinauhoja, kun kynnet ovat olleet täysin luonnontilassa ja vailla hoitoa pitkään. 19.11. olen viimeisimmän lakkauksen tehnyt ennen tätä ja siitä eteenpäin lähinnä luonnontilassa.


Pikkurilliin lisäsin akryyliperhosen. Mustalla nail art lakalla tihrustin perhoselle vartalon ja glitter nail art lakalla lisäsin perhoseen kimalletta.


Leimattuihin perhosiin lisäsin vielä samaisella mustalla nail art lakalla perhoselle vartalon. Nyt mulla on jotain ikivanhaa huonoa päällyslakkaa, kun aluslakka/päällyslakka oli jymähtänyt purkin pohjaa kynsitauolla. Joistakin kohtaa leimaukset vähän levisi, mutta ei niin pahasti, että olisin jaksanut koko lakkausta uusia.

Tässä on vielä perhoslakkauksen tarvikkeet akryylitarpeita ja perustarpeita (leimaukseen tarvittavat stamperi ja skrapperi ja aluslakka sekä päällyslakka):

Eli vasemmalta: Konad blue pearl lakka, joku musta merkitön leimauslakka, vihreä ikivanha yves rocherin vihreä, musta ja sininen glitter nail art lakka, kynsiliima, Wild and Crazy Kilimanjaro (W250) ja Bundlemonsterin laatat BM05 ja BM11 .

Vielä ennen kuin peitin alla olevat akryylit näppäsin lähikuvan peukusta, kun oli otolliset kuvausvalaistukset:

Pitkästä aikaa - Rakennekynnet

Kyllä oli kynsiä ikävä lakossa. Eilen tein simppelit rakennekynnet. Valkoset tipit, väritöntä akryyliä ja vähän glitteriä. Päälle laitoin vielä topcoat geeliä. Ajattelin näiden päälle jossain vaiheessa tehdä jotkut lakkauksetkin.

Uuden vuoden kujeet

Vuoden vaihde meni ja hujahti. Perheen kera sitä vietimme. Syöden ja muutamia raketteja poksutellen. Ja uuden vuoden päivänä lisää syöden.

En luvannut enkä lupaa tälle vuotta mitään suurta. En ole muinakaan vuosina luvannut. En elämäntaparemppaa (vaikka tarvetta taatusti olisi) enkä lupaa olla yhtään sen parempi ihminenkään :D . Hienoja lupauksiahan nuo ovat, mutta jäisivät auttamatta pitämättä tai vähintäänkin loppuisivat lyhyeen. Syy taatusti siinä, että motivaatio ei tällä hetkellä riitä sellaisiin.

Omat lupaukseni:

1. Keskityn kodin sisustukseen
Väistämättä, kun hoidan lapsia kotona vietän paljon aikaa jatkossakin täällä kotona. Lisätään viihtyvyyttä toimivilla nurkilla.

2. Keskityn myös itseeni
Olen ollut viimeiset neljä vuotta paria kuukautta lukuunottamatta kotiäitinä. Eli nyt tänä vuonna otan itselleni aikaa. Teen juttuja, joista itse nautin eniten. En aijo unohtaa edelleenkään lasten tarpeita enkä tee juttuja lasten kustannuksella. Mutta koitan lasten tarpeet huomoiden huomioida enemmän itseänikin.