sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Hyvää äitienpäivää!

Tällä kertaa höpö-höpöä täynnä koko postaus!

Tässä on kaikista liikuttavimmat äitienpäivämuistamiset <3 ! Esikoisen kerhossa askartelema kortti ja kerhossa askartelema koru, jotka oli pakattu vielä kiiltävään pussukkaan. Perjantaina katselin taas Sydänääniä ja siinä oli erittäin pysäyttävä traileri. Sydänääniä on Ylen sarja, joka kertoo Tammisaaren synnytysosastolla synnyttämässä käyneistä perheistä. Tarina alkaa aina jo raskausajalta. Tuo sarja on minulle valtavan tärkeä, koska ehdottomasti elämäni upein kokemus oli synnytys Tammisaaressa. Esikoisenkin synnytys oli hieno. Mutta Tammisaari oli kuin menisi kotiin. Kiireetön perheentahtinen paikka. Ensi jakso kertoo myös pienen vauvan menetyksestä. Kätkyt kuolemasta. Pienen lapsen menetys on varmasti niin hirvittävän tuskallinen asia, ettei sitä haavaa ikinä mikään paikkaa elämässä. Siinä piilee opetus myös meille, joilla kaikki lapset ovat luona. Jokainen päivä on lahja. Ikinä ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Kohtalon likaiset sormet voivat puuttua peliin. Aina tuollaisen pysäyttävän asian jälkeen taas muistaa kuinka pieniä asioita ne kiukut, uhmaraivarit ja pienet kolttoset loppupeleissä on. Jokainen rakkaansa menettänyt vanhempi tekisi mitä vaan saadakseen edes yhden niistä raivareista. Elämä lapselle konsertissa oli viime syksynä aivan erityisen pysäyttävä tarina. Kyse on perheestä, joiden kanssa olen samassa perhekahvilassa esikoisen ollessa pieni käynyt. Se on ensimmäinen kerta oman elämän aikana (ja toivottavasti viimeinen), jolloin ajasta ikuisuuteen on siirtynyt lapsi. Se on koskettanut todella syvästi. Muistan, kun senkin pojan näin pienenä pariinkin otteeseen. Muistan, kun kavereiltani kuulin kuinka moneen kertaan tuo pieni ihminen taisteli hengestään hiukan isompana vauvana. Ja muistan vieläkin, kun juttelin ystäväni kanssa, niin ystäväiseni kertoi siitä hirvittävästä menetyksestä. Epäoikeudenmukaista! Tälläisinä päivinä aina tulee tuo perhe mieleen. Toivotan paljon voimaa kaikille enkelilasten perheille! Ja niille perheille, joilla kaikki rakkaat on tallella haluan muistuttaa tälläisenä päivä niiden rakkaiden tärkeydestä. Ja jottei postaus olisi ihan vallan synkkäsävytteinen, niin vinkkaan arvonnasta:

Ripaus väriä -blogissa on vielä tämän päivän mahtava arvonta. Käykäähän osallistumassa :) . Itselläkin jäi osallistuminen näin viimeiseen päivään.

Aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille!

2 kommenttia:

  1. Mua alkaa aina aihe itkettään.. Vaan niin rankka juttu, kaikista rankoin mitä vaan voi olla :/

    VastaaPoista
  2. Tuo on ihan hirmu rankka aihe. Se jos joku menettää erityisen pienen tärkeän ihmisen, niin se ei pelkästään perhettä kosketa, vaan ympäristöä ja sukua usein myös. Vaikka se perheen suru on kaikista suurin. Käsittämättömän epäoikeudenmukaiselle se aina tuntuu.

    VastaaPoista

Kiitos, että jätät kommentin :) !