Harvemmin tulee puututtua päivän polttaviin puheenaiheisiin, mutta tällä kertaa tosiaan tuntuu sille, että haluan jakaa mietteeni tänne blogiin.
Maikkarissa oli uutinen tästä Youtubessa kuohuttaneesta videosta.
Tätä hoitajien toimintaa puolustaviakin kommentteja on nähty. Mutta itse vanhempana ja myös päivähoidossa työskennelleenä näen tuossa selvän vaaran paikan ja huolimattomuuden. Toisalla puolella tuota mökkiä on tie, jonne lapsi voi tippua ja karata aidan toiselle puolelle. Lisäksi mökki näyttää aika korkealle siihen nähden, että kyse on kuitenkin pienistä lapsista.
Päivähoidosta on jatkuvasti tippunut näitä huolestuttavia uutisia lisää. Miksi ihmeessä vanhemmat sallii tämän? Miksi me suostumme huonolaatuiseen päivähoitoon, jossa tehoviljellään isoissa ryhmissä meidän pieniä taimiamme? Tai enemmänkin monin paikoin sitä voi kutsua tehokoulimiseksi, koska samaa rataa lasten huonovointisuus lisääntyy. Miksi me sallimme nuo ryhmäkoot?
Keltikangas-Järvinen onkin kannustanut vanhempia olemaan suostumatta siihen. Ja minä yhdyn kuoroon. Me elämme demokraattisessa valtiossa. Silloin on oikeus ihmisillä järjestäytyä ja äänestää jaloillaan. Miksi ihmeessä päiväkotilasten vanhemmat eivät järjestäydy ja vaadi laadukasta hoitoa lapsilleen ikätasoon sopivassa ryhmäkoossa?
Kaivoin hiukan vanhoja Keltikangas-Järvisen puheenvuoroja koskevia uutisartikkeleita tähän:
Pienten lasten stressinsietokyvyn kehityksen optimaalinen tukeminen
Ylisuurten päiväkotiryhmien haitat
Olen itse ollut varhaisvuodet kotona. Esikoisenkin ollessa pieni muutin urasuunnitelmia sillä tavalla, että lapsi pystyi olemaan kotihoidossa täysin 3 vuotiaaksi asti. Noh, urasuunnitelmat kuitenkin muuttu, kun koulun aloitettuani piirtyikin yhtäkkiä raskaustestiin kaksi viivaa. Supistusherkkä kohtu, rajut pahoinvoinnit ja pitkät kävelymatkat koulun takia eivät oikein sopineet yhteen. Mutta kaikkien niiden muutosten ansiosta syntyi sitten perheeseen terve, kaunis tyttövauva. Esikoinen siis kolme veenä kävi pari kuukautta hoidossa ja sitten jäi taas mun seurakseni kotiin. Pienin järjestelyin saatiin kuitenkin toimimaan homma paremmin sillä tapaa, että esikoinen on kotona kuin että esikoinen on hoidossa.
Jos vain pystyy järjestämään, niin 1,5 v on huomattavasti kypsenpi aloittamaan hoitouran kuin 9kk ikäinen. Ja sanoisin, että etenkin pienten kohdalla siitä perhepäivähoidosta on suuri etu. Sama määrä, joka päiväkotiryhmässä on lapsia vastaa aikuisella yli sataa ihmiskontaktia päivässä. Turvallinen, pieni ryhmä on oivallinen paikka harjoitella niitä sosiaalisia taitoja kuin iso päiväkotiryhmä, jossa vallitsee viidakonlait, kun hoitajien silmäparit eivät riitä pienille.
Ja hatunnosto kaikille työssäkäyville äideille. Tässä tilanteessa, kun tuolla meidän perheen toisella aikuisella on pitkät työpäivät, ei mitenkään onnistuisi oma työskentelyni kodin ulkopuolella. Vielä arki näiden kahden kanssa on niin hektistä ettei tällä hetkellä onnistuisi edes osapäivätyö kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että jätät kommentin :) !