Olen aina ollut tyyppi, joka todella tietää mitä tahtoo. Nuorena halusin mahdollisimman pian työelämään kiinni. Joten silloin kävin kauppiksen. Työskennelläkkin ehdin ammatissani useamman vuoden ja viihdyin ja pärjäsin työssäni hyvin. Erikoismyyjänä olin.
Esikoisen saatuani kuitenkin alkoi enemmän houkuttaa lasten parissa työskentely. Silloin, kun esikoisen synnytin se välähti. Minä haluan olla kätilö.
Tässä viiden vuoden aikana se haave ei ole edelleenkään haihtunut. Sen sijaan suunnitelmat on tarkentuneet. Haluaisin olla nimenomaan salikätilö. Jossain pienessä sairaalassa. Mutta sittenhän sen näkisi, että mikä se oma paikka on työharjottelujen myötä, jos kouluun pääsisi.
Nyt on iskenyt tunne, että mitäpäs jos hakisin piankin. Suunnitelmissa siis on laittaa keväällä hakupaperit menemään. Valmistuin aikanaan ihan hyvällä keskiarvolla merkonomiksi. En huipulla keskiarvolla, mutta keskivertoa hiukan paremmalla kuitenkin. Kätilöksi on yleensä useampi sata hakijaa ja käsittääkseni joka vuosi parisenkymmentä otetaan. Eli plan b mulla on olemassa, koska hyvin todennäköisesti en ensimmäisellä yrittämällä pääse sisään. Koitan syksyllä mahdollistaa omaehtoisina etäopintoina ja mahdollisesti lähiopetusta yhdistäen lukio-opintojen aloitusta. Jollen ensi vuonna pääse sisään, niin sitten on jo vuosi tehtynä omaehtoisia opintoja.
Jollen kätilöksi pääse, niin sitte jotain ihan muuta kuin terveydenhuolto-alaa. En viitsi montaa vuotta opiskella kuitenkaan ammattiin, joka ei täysin vastaa sitä, mitä haluan tehdä. Kosmetologi voisi olla yksi vaihtoehto ja sitten tietysti myös ne pph:n opinnot, joita kerkesin alotella ennen kuin pienimmäinen ilmoitti tulostaan. Mutta tietysti koko ajan täytyisi silti tähdätä siihen, että saisi lukio-opintoja suoritettua. Olen aijemminkin ysejä saanut oppilas, joten tiedän, että kovalla työllä varmasti pystyn riittäviin koenumeroihin.
Vielä loppuun haluan liittää yhden valtavan ihanan löydön:
Aivan valtavan kaunis kappale. Toinen johon ihastuin on saman kaksikon Pure Love niminen kappale.
Onnea opiskelupaikan hakuun! Opiskeleminen kannattaa aina, eikä siitä oikeastaan missään vaiheessa pääse eroon. Työelämäkin on jatkuvaa opiskelua. Opiskelu ja tutkinnost varmistaa myös sen, että meillä naisilla ei se kuuluisa lasikatto tule varsin heti vastaan, jos sattuu olemaan kunnianhimoa koko ajan eteenpäin ja vaativampiin tehtäviin.
VastaaPoistaTämä blogger ei vieläkään anna mun kommentoida kirjautuneena osaa blogeista. En ymmärrä mikä ihme tätä vaivaa.
VastaaPoistaMutta kiitos, Business Woman! Nimenomaan, koko elämähän on uuden oppimista.
Vauhtimamma