Tässä kuvassa näkyy yksinkertaistetusti syy blogihiljaisuudelle:
Kyllä, kunnon vauvavatsahan se siinä. Kesäkuussa täällä talossa vierailee taas haikara. Joka raskaudessa olen joutunut luopumaan jostain ihanasta ja tärkeästä asiasta pahoinvoinnin takia. Esikoista odottaessa se oli suklaa ja tällä kertaa taas kynnet. Edelleen tuolla on lokakuulta asti odottanut avaamista pari kynsilakkapakettia. Ajatuskin kynsilakasta kääntää vatsan ylösalaisin. Ripsipidennykset poistin heti raskauden alussa siitä syystä, etten halua vauvaa altistaa koville kemikaaleille. Äidin käyttämät myrkythän päätyy vauvaan.
Perhe on kasvanut yhdellä jäsenellä jo.
Victorious Veronica eli Niksu toi marsulaan tyttöenergiaa. Hän on oikein sievä abessiinialainen marsu.
Mitäs muuta... Neiti on kasvanut. Tässä kuva joululta ja tässä ihan tuore versio. Isoveikkakin on kovin kasvanut, mutta taaperosta sen kasvun huomaa selvemmin. Tyttöseni vaikuttaa ikäistään vanhemmalle puhetaitonsa takia, mutta koko sitten tasapainottaa vaikutelmaa. Edelleen hän on aika lyhyt ja useat 80 senttiset vaatteet sopii edelleen sekä kaikki 86 senttiset. Kohtahan hän viettää 2 vuotissynttäreitä. Puhetta ja lauseita tuli jo alle 1,5 vuoden iässä sen verran kuin yli kaksivuotiailta yleensä tulee. Lauseita kuuluu niin kolmi- kuin nelisanaisia ja välillä tulee niin pitkiä rimpsuja, että hyvä, kun perässä pysyy.
Esikoisen kanssa opetellaan lukemisen alkeita ja kirjaimia sekä laskutaitoa. Hän on kovin innostunut luonnosta ja linnuista sekä kaikesta tekemisestä aina korjaustöistä lähtien remontteihin ja puutöihin. Esikoiseni ja tyttöseni ovat todella tiivis sisaruspari keskenään ja leikkivät aina yhdessä.
Oletettavasti tämä blogi tulee olemaan hyvin harvoilla postauksilla kesäkuulle asti ja sitten katsotaan vauvan ja perheen tahtiin juttua uudelleen :) .
