Kuulumisia

Tovi vierähtänyt.

Tässä kuvassa näkyy yksinkertaistetusti syy blogihiljaisuudelle:


Kyllä, kunnon vauvavatsahan se siinä. Kesäkuussa täällä talossa vierailee taas haikara. Joka raskaudessa olen joutunut luopumaan jostain ihanasta ja tärkeästä asiasta pahoinvoinnin takia. Esikoista odottaessa se oli suklaa ja tällä kertaa taas kynnet. Edelleen tuolla on lokakuulta asti odottanut avaamista pari kynsilakkapakettia. Ajatuskin kynsilakasta kääntää vatsan ylösalaisin. Ripsipidennykset poistin heti raskauden alussa siitä syystä, etten halua vauvaa altistaa koville kemikaaleille. Äidin käyttämät myrkythän päätyy vauvaan.

Perhe on kasvanut yhdellä jäsenellä jo.


Victorious Veronica eli Niksu toi marsulaan tyttöenergiaa. Hän on oikein sievä abessiinialainen marsu.

Mitäs muuta... Neiti on kasvanut. Tässä kuva joululta ja tässä ihan tuore versio. Isoveikkakin on kovin kasvanut, mutta taaperosta sen kasvun huomaa selvemmin. Tyttöseni vaikuttaa ikäistään vanhemmalle puhetaitonsa takia, mutta koko sitten tasapainottaa vaikutelmaa. Edelleen hän on aika lyhyt ja useat 80 senttiset vaatteet sopii edelleen sekä kaikki 86 senttiset. Kohtahan hän viettää 2 vuotissynttäreitä. Puhetta ja lauseita tuli jo alle 1,5 vuoden iässä sen verran kuin yli kaksivuotiailta yleensä tulee. Lauseita kuuluu niin kolmi- kuin nelisanaisia ja välillä tulee niin pitkiä rimpsuja, että hyvä, kun perässä pysyy.

Esikoisen kanssa opetellaan lukemisen alkeita ja kirjaimia sekä laskutaitoa. Hän on kovin innostunut luonnosta ja linnuista sekä kaikesta tekemisestä aina korjaustöistä lähtien remontteihin ja puutöihin. Esikoiseni ja tyttöseni ovat todella tiivis sisaruspari keskenään ja leikkivät aina yhdessä.

Oletettavasti tämä blogi tulee olemaan hyvin harvoilla postauksilla kesäkuulle asti ja sitten katsotaan vauvan ja perheen tahtiin juttua uudelleen :) .

Witchy nails

Mä lupasin olla postaamatta kynsikuvia ennen kun kynsinauhat kunnossa. Mutta kuika sitten kävikään... Inspiraatio iski ja syntyi uudet kynnet. Enkä malta olla lykkäämättä niitä tänne. Koittakaa kestää halkeilevia ja paikoin ruvella olevia kynsinauhoja :) .

Onkos nää enemmän Halloween kynnet, vai gootti kynnet vai vaan jotkut noita-akka kynnet? Mä en oo päässyt selvyyteen. Mutta tyttömäiseen henkeen toteutetut hämäkkikynnet siis kyseessä.

Käytetyt lakat näkyy tässä. Pohjalle Konadin kovettaja ja Konadin aluslakka. Pohjan päällä kaksi kerrosta Wet'n Wildin lakkaa sävyssä Night Prowl (Seppälästä). Tuo lakka on tosi tumma luumu täynnä aivan ihanaa pikkuglitteriä. Oikein oiva lakka pimenevään syksyyn ja toimii myös varmasti oivasti loppuvuoden juhlissa ja pikkujouluissa.

Pohjalakan päälle on leimattu Konadin valkoisella kukkakuviot laatasta M36. Vaalealla Konadin pinkillä on leimattu hämähäkkejä laatoista M28 ja M1. Hämähäkkejä korostin Wet'n Wildin Halucinatella ja laittamalla strassin (Ebaystä) jokaisen päälle. Puolestaan kukkien päälle lisäsin glitteriä Konadin hopeisella nail art penillä. Lopuksi päälle vielä Konadin kirkasta Top Coatia.

Kannattaa muuten nyt tilailla tuolta Cesarsilta, jos on vaille leimailutarvikkeita. Siellä näyttää olevan pientä alea tuotteissa.

Nää kynnet valmistu tosi myöhään eilen.

Sain tälläisen tunnustuksen Nail Slaven Rva M:ltä. Iso kiitos! En jaa tätä nyt eteenpäin, kun olen saanut saman tunnustuksen pari kuukautta sitten ja jaoin sen silloin eteenpäin. Tämän saa tästä kuitekin napata, jos niin haluaa :) . Kannattaa muuten käydä kurkkimassa tuota Nail Slave -blogia. Todella hienoja kynsiä ja blogin takaa löytyy vielä tosi mahtava persoona.

Täällä on nyt tämmöinen kahvipäivä taas käynnissä. Väsy vaivaa kummasti. Mutta jos mä vaikka tänään saisin aikaseksi hilattua itteni aikasin nukkumaan. Eilen napsuttelin itelleni hippamekon joulua ajatellen ja pari päivää sitten napsuttelin jakun. Ebaystä uusia tuotteita kummatkin. Ja saapuipa mulle pari päivää sitten Barbie lasheja, jotka on tummia ja kiiltäviä ripsipidennyksiä. En ole vielä saanut aikaiseksi koittaa niitä. Meillä tuo mun toinen puoliskoni lupas viedä mut nyt syksyn aikana jossain vaiheessa Akvaariolinnaan. Sitten olen taas vähän viisaampi koko merivesiakvaarioprojektin suhteen. Ja kyllähän sitä päivittäin tulee tavattua noita netissä olevia perustamismanuaaleja. Nyt kyllä tuntuu olevan joku suvantovaihe projektien suhteen. Mutta kuhan saan aikaiseksi hommattua kirkasvalolampun, niin eiköhän mustakin ala löytyä taas puhtia :) .

Pitkästä aikaa, syksyn tunnelmaa

Syksy täynnä projekteja, joista yksi on nyt päätöksessä. Lehtiä tippuu puista alas upeaksi keltaiseksi lehtimatoksi. Kotia tekee mieli pukea syksyn asuun. Flunssa on voitettu jo pari viikkoa sitten, joten olen päässyt kiinni taas liikkumiseen. Ai että nautin siitä, kun hiki valuu, lihakset huutaa apua. Olen myös itsekseni koittanut opetushallituksen etälukion materiaaleja opiskella aina, kun mahdollista.

Viime viikokkojen blogger hiljaisuus johtuukin siitä, että sen yhden mystisen projektin, josta vihjailin, olen saanut päätökseen ja kaipasin vähän rennompaa aikaa projektin jälkeen. Toissaviikolla avopuolisoni täytti vuosia. Ei ollut tasakymmeniä eikä edes puolta väliä tasakymmenistä. Projektin järjestelyn alotin jo elokuussa ja elokuun lopusta alkaen painoin ihan hiki hatussa hommaa. Täytyi organisoida, pohtia ja järjestellä. Projektin tuloksena syntyi kotibaarin alkua, kannettiin yksi hyvin kulahtanut sohva pois ja yksi illanvietto tuli järjestettyä. Sinänsä monelle tämä olisi kevyt pikkuhomma, mutta haastavan projektista teki se, että halusin homman säilyvän yllätyksenä loppuun asti ja tosiaan itse en pääse autolla liikkumaan. Ilman apua en olisi mitenkään hommasta selvinnyt ja monta ihmistä tämän projektin onnistumisesta on kiittäminen. Alunperin tarkoitus oli, että baari olisi täysin valmis ollut, mutta sitten lopulta en Ikeaan asti päässyt. Meiltähän lähimpään Ikeaan on semmoiset sata kilsaa ja vielä olisi tarvittu joku isompi auto. Mutta projekti totetutetaan loppuun myöhemmin.

Minäkin pääsin tuon illan aikana yöelämään, kun lapsukaiset oli ekaa kertaa yöhoidossa. Edellisestä kerrasta taitaa olla jotain kolme vuotta. Mutta seuraavaan kertaan ei pitäisi yhtä kauan mennä, vaan joulukuussa olisi tarkoitus mennä omia synttäreitäni juhlimaan porukalla.

Tyttöseni ja poikaseni kasvaa. Etenkin nuoremmasta sen kasvun huomaa helposti, kun edistystä tapahtuu pienemmissä nopeammin. Isommat osaa jo niin monta elämän perustaitoa, että niissä kehitys ja edistys on paljon nopeampaa. Uusia sanoja tulee vauhdilla. Kovin hoksaavainen pikkuneiti tuntuu olevan. Mutta ihmekkö tuo, kun isoveikka on niin paljon isompi. Eilen neiti oppi sanomaan viiko oppu. Mikä on siis viikonloppu. Isoveikalta sekin opittua. Isoveikka aina kyselee, että koska on viikonloppu, kun isi on silloin enemmän kotona.

Tähän kuvaan tiivistyy aika hyvin minun syksytunnelmat. Ensimmäiset koristevalot on jo laitettu tuomaan valoa pimenevään syksyyn. Tee lämmittää viileinä päivinä ja villasukkatehdas on käynnistynyt.

Siivousprojektin takia mun kynsinauhat on loukkaantuneet mulle verisesti siivousaineista, joten parantelen hiukan kynsiä ennen kuin lykkään uusia kynsikuvia tänne.


Rakastan romanialaista housea. Ja tämä biisi on tuorein ihastukseni tämän musiikkilajin osalta. Näistä oikeastaan tiivistyy minun syksyni. Unohtamatta tietysti niistä oman maan ompuista tehtyjä omppupiirakoita.

Vanhemmuusrasismi ja muut ikävät ilmiöt

Nyt pahoittelen lukijat jo valmiiksi, mutta tämä aihe korpeaa mua henkilökohtaisesti niin paljon, että pakko nostaa esiin. Haluan nostaa sen juuri täällä esiin, koska tämä löytyy googlella ja aika paljon ihmiset tuntuvat googlettelevan eri asioita.

Tässä jutussa puhutaan nyt paljon kiintymys/läheisyysvanhemmuudesta. Jos ilmiö kiinnostaa eikä aijempaa taustatietoa aiheesta ole, niin kannattaa lukaista täältä pari kirjareferaattia. Erityisesti tämä, koska se on erittäin rentoa ja nykyaikaista tekstiä, jonka takaa löytyy suurperheen vanhemmat.

Luin Olivia-lehdestä vasta kirjoituksen vaistovanhemmuudesta("Relaa mutsi"). Juttu nostatti ainakin omat hiukseni pystyyn. Ensimmäinen reaktio jutun luettua oli se, että ei hyvänen aika mihin tämä yhteiskunta on menossa. Jatkuvasti törmää näihin läheisyysvanhemmuutta teilaaviin kirjoituksiin. Milloin ampumalinjalla on ollut kotiäidit ja nyt taas vuorossa läheisyyttä kasvatuksessa arvostavat vanhemmat. Tämä kaikki kritiikki kirjoitusta kohtaan kumpuaa on kokemuksen syvällä rintaäänellä. Mahdun vallan mainisti tuohon kiintymysvanhempi termiin ja olen melkolailla kaikki aihepiirin kirjat plärännyt läpi myöskin arjen vinkkien toivossa ja sen takia, että halusin muihin peilata omaa vanhemmuusnäkemystä.

Jutussa vilisi hurja määrä asiavirheitä. Ensinnäkin läheisyysvanhemmuus, joksi sitä mieluiten nimitän, on hyvin kaukana curling vanhemmuudesta. Lapselle luodaan rajat. Vaistovanhemmuuden sisältä löytyy kyllä myös monia eri näkemyksiä. Osa luottaa rankaisuttomaan kasvatuskulttuuriin ja löytyy myös vapaan kasvatuksen kannattajia. Itse en kuulu kumpaankaan noista. Joissakin asioissa saattaa löytyä omasta kasvatuksesta jopa autoritäärisen kasvatuksen piirteitä. Tuntuu kuin jutun kirjoittaja olisi perustanut pelkästään käsityksensä netin juttuihin perehtymättä esim. aihepiirin kirjallisuuteen. Meillä jäähytetään tulevaisuudessa tarpeen mukaan lapsia ja nyt vasta lasta. Jäähy ei oikein toteutettuna ole mitenkään ristiriidassa läheisyyden ja lapsen tarpeisiin vastaamisen ajatusten kanssa. Vaan keino antaa lapselle tilaa rauhoittua. Onpa meidän talossa sekin kuultu, kun esikoinen menee itse ovet paukkuen jäähylle.

Mitä sitten läheisyysvanhemmuus on? Läheisyysvanhemmuudessa pyritään vastaamaan keskimääräistä enemmän lapsen läheisyydentarpeeseen ja huudatusta vältetään. Vauvaiän jälkeenkin ilmiöön kuuluu keskusteleva kasvatuskulttuuri, lapsen ikävaiheen ja henkilökohtaisen yksilöllisyyden huomioon ottaminen sekä lasten tasapäistämisen välttäminen. Monet myös kannattavat lapsen ottamista oikeaan arkeen mukaan. Ikäänkuin lapsi on keskipisteessä, muttei keskipisteenä. Ollaan lähellä käytettävissä, jos lapsi niin haluaa ja vietetään yhdessä aikaa ilman, että lapsi olisi jatkuvasti huomion keskipiste.

Toinen asia, joka pisti silmään, on se, että jutussa morkattiin vanhempia, jotka on aidosti ylpeitä suuritarpeisesta lapsestaan. " Ylppöläinen kasvatus on vain vähitellen vaihtunut kiintymysvanhemmuuden 2000-lukuiseen tulkintaan, jossa ylpeillään sillä, mitä nopeammin kantoliinasta pois nostettu lapsi ahdistuu." Yhden suuritarpeisen lapsen äitinä nään tämän kaltaisen vanhemman tunteiden tulkinnan erittäin vaarallisena.

Muistellaanpa menneitä omasta näkökulmastani. Esikoiseni herätti 1-2 h välein öisin joka yö tuonne 1v4kk ikään. Kaipasi runsaasti syliä ja läheisyyttä päiväsaikaankin ja oli melko temperamentikas jo vauvana. Olin todella onnellinen kantoliinasta. Ilman sitä en olisi saanut tehtyä mitään kotitöitä. Ja kiintymysvanhemmuuden ajatusmaailma oli sellainen jossa oli kuin kotonaan. Lapsi on täysin normaali, vaikka se vaatii paljon. Kun itselleen pystyi toteamaan faktat ja olemaan onnellinen siitä, että lapsi on millainen on, auttoi paljon jaksamisessa. Jos lapsen tarpeet olisi olleet tabu, kuten edelleen monin paikoin suuritarpeisuus mielletään, ei varmaan synnytyksen jälkeinen masennus olisi kaukana ovelta ollut. Kaikenlaiset lapset tulisi pystyä hyväksymään sellaisena kuin on. Joten miksi sitä faktaa ei saisi todeta ääneen onnellisena, että lapsi tarvitsee minua? Miksi ei saisi olla ylpeä lapsestaan, vaan pitäisikö tässäkin taas lyödä lapselle otsaa uusi diagnoosi diagnooseja rakastavassa yhteiskunnassa?

On fakta, että lastenvaunut on olleet vasta vähän aikaa olemassa kuten sitterit ja sun muut. Ennen lapset ovat keikkuneet aina vanhempaan kiedottuna jollain kantovälineellä vuosituhansia. Joten ei liene ihme, jos on paljon ns. suuritarpeisia lapsia, koska ihmisillä on vasta niin vähän aikaa ollut tottua olemaan jo vauvaiästä asti vanhemmasta irrallaan. Aijemmin lapsen laskeminen maahan on lapselle tarkoittanut sitä, että se on hylätty ja hengen vaarassa, joten ihmekkö tuo lienee jos edelleen syntyy lapsia, jotka ahdistuu joutuessaan kauas ihokosketuksesta. Mutta kantoliinat ja lastenvaunut eivät poissulje mitenkään toisiaan. On toki vanhempia, jotka valitsevat vain kantoliinan, eivätkä rattaita halua omistaa. Mutta niitä on vain marginaalinen joukko ihmisistä, jotka kantavat lasta jollain ergonomisella kantovälineellä.

Mitä tulee kantoliinoihin, sormiruokailuun, kestovaippohin, vvv:hen (eli vauvojen vessahätäviestintään) ja kiintymysvanhemmuuteen, ne ovat kaikki erillisiä ilmiöitä. Kantoliinaa usein käytetään apuvälineenä läheisyyden tarjoamisessa lapselle, joten tuo ilmiö on erittäin suosittu läheisvanhempien keskuudessa. Kestovaipat ovat enemmänkin osa ekologista vanhemmuutta tai luomuvanhemmuutta. VVV ja sormiruokailu tukevat lapsentahtisuutta, mutta löytyy paljon läheisyysvanhempien lapsia, jotka eivät sormiruokaile. Kuitenkin voi olla aivan hyvin läheisvanhempi ilman yhtään kantoliinaa, vauva pinnasängyssä nukkuen ja vaikka lasta pulloruokkien. Kaikki noiden perinteisten läheisyysvanhemmuuteen liitettyjen ilmiöiden läheisyyden voi tarjota muutenkin.

Perhepeti kuitenkin helpottaa yöheräilyä. Kuten aijemmin jo totesin, kantoliina helpottaa vastaamista lapsen tarpeisiin samalla kun jättää hoitavan vanhemman kädet vapaiksi. Ja isätkin voi kantaa. Meilläkin isiltä löytyy oma kantoreppu, joka on merkiltään Ergo. Ei tarvitse olla kolmea vuotta kotona ollakaseen hyvä kiintymysvanhempi eikä kiintymysvanhemmuuden ajatuksia tarvitse heittää roskakoriin työelämään siirryttäessä oli sitten missä vaiheessa tahansa lapsuutta tai jopa vauvaikää edessa se töihin siirtyminen ja lapsen siirtyminen päivähoitoon.

Kannatan erittäin suuresti sitä, että vanhempien on kuitenkin oikeus saada tietoa esim. unikoulujen haitoista, imetyksen hyödyistä ja lapsen tarpeista. Vertaan sitä samaan kuin esimerkiksi ihmisten oikeudesta saada tietoa sokerin haitoista ja terveellisestä ruokavaliosta. Tottahan toki siinä aina joku syyllistyy tiedosta ja joku voi alkaa tiukkapipoiseksi ortorektikoksi. Mutta valtaosa syö silloin tällöin sokeria, vaikka muuten pyrkivät terveellisyyteen. Samanlaisena nään itse tuon ajatuksen lapsen huudatuksen välttämisestä kiintymysvanhemmuudessa. Eiköhän kaikille tule tilanteita, jolloin lasta ei voi juuri sillä sekunnilla ottaa syliin, vaikka lapsi itkisi. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi. Mutta jos sokeria vetää kaksin käsin kurkusta alas, niin tottakai sillon on ehkä syytäkin tiedosta syyllistyä. Syyllistyminen kun ei ole huono ilmiö, vaan saa aikaan muutosta. Samoin jos vauva jätetään toistuvasti yksin itkemään pitkäksikkin ajaksi, niin seurauksena voi olla, että vauva kokee itsensä hylätyksi, koska vauvojen aikakäsitys on erittäin rajallinen ja etenkin vastasyntyneiltä se puuttuu. Joten eiköhän silloin vanhemmalle ole hyvä tarjota tietoa haitoista, jota tuollainen toiminta voi lapsen kehityksen kannalta aiheuttaa. Mutta jos terveellisen ruuan kannattajista löytyy kourallinen ortorektikkoja, jotka ahdistuu jo pelkästä sokerin ajattelusta, niin tekeekö se koko sakista ortorektikkoja ja terveystiedosta natsismiin verrattavissa olevan ilmiön? Ei mielestäni.

Tiedosta syyllistyminen kertoo paljon siitä, että vanhempien omaa itsetuntoa tulisi tukea. Siinä voi jokainen tehdä oman osansa. Etenkään tuoretta vanhempaa ei saa kukaan kritisoida ja jokaisen joka kuulee toisen sellaisen kohteeksi joutuvan, on oikeus ja velvollisuus puolustaa toista. Itse käytän yleensä sanamuotoa, että "Annas nyt olla Aili, kyllä Milla tietää mitä tekee. Milla on hyvä vanhempi." Vanhemmuustavasta riippumatta kaikilla on oikeus tulla hyväksytyksi niin pitkään, kun lapsen tarpeet tulee täytetyksi (rakkautta, ruokaa jne) ja lastensuojelulain sisäpuolella liikutaan. Tottakai, jos tietää, että perheessä käytetään fyysistä kuritusta, ajellaan ilman turvaistuimia alle kolmevuotiaiden kanssa tms., niin silloin jokaisella on velvollisuus puuttua. Mutta senkin puuttumisen voi tehdä rakentavasti ja toista tukien. Aina löytyy inhimmillisiä syitä taustalta ja tuskin kukaan huvikseen lasten turvallista kasvua vaarantaa.

Jokainen voi tarjota vanhemmille apua. Koliikkilapsen äiti tuskin pahaksi pistää, jos saisi parituntia nukkua sillä välin, kun joku muu kantaa huutavaa lasta. Eikä ole vaikeaa opetella vanhempaa auttavan henkilön auttamaan lapsi rinnalle. Näissä asioissa tottakai kannattaa kunnoittaa vanhempien tapaa ja antaa vaikka pullosta korviketta, jos vanhempi niin tahtoo.

Läheisyysvanhemmuus ei ole keltään pois. Tämä minun blogi lienee yksi todiste siitä, että voi olla erittäin naiselliseksi mielletyistä asioista pitävä, vaikka antaa läheisyyttä runsaasti lapsilleen. Itseään ei tarvitse unohtaa vanhemmuuden alle. Parisuhde ei ole perhepedistä kiinni. Voihan sen parisängyn työntää huoneen seinään kiinni, jolloin vauva voi nukkua sängyn laidalla ja vaikkapa äiti keskellä. Lapsi haastaa parisuhteen joka tapauksessa eikä pienten lasten vanhempien erotilastot johdu perhepedistä. Isä voi olla täysin kiintymysvanhempi äidin ohella. Imettää isä ei voi, mutta osansa se voi kantaa yöheräilyistä. Kuten aijemmin jo mainitsin, niin äidin ei ole pakko olla se rinnalle auttava henkilö, vaan sen voi tehdä joku muukin.

Kiintymysvanhemmat saavat muutenkin jo riittävästi vastustusta ilman, että median täytyy lisätä vettä myllyyn. Sitä voi tulla suvun taholta, neuvolan taholta tai vaikka toisten äitien taholta. Lisäksi erityisesti suuritarpeisten lasten äidit on kovilla, koska yhteiskunnassa arvostetaan helppoja, vaivattomia ja varhain aikuistuvia lapsia. Pitkään imettävä, lapsia kantava äiti on todellinen kummajainen. Hörhö. Olen siitä onnellisessa asemassa, että itsetunto on vuosien varrella vahvaksi kehittynyt ja kestän itseironistakin huumoria. Joten nauraen väännän rankkaakin vitsiä tavasta olla vanhempi ja tästä läheisvanhemmuuden ilmiöstä. Mutta kaikki eivät ole samanlaisia, joten annetaan kaikkien kukkien kukkia. Ja voin myöntää olevani jossain määrin ehkä vanhemmuusrasisti itsekkin. Täytyy myöntää, että joskus tunnen kauhun piston sydämmessäni, kun kuulen pienen yhdeksän kuisen lapsen olevan menossa päiväkotiin tai kuulen ettei raskaana oleva äiti edes halua imettää lasta. Mutta tiedän, että ei valinnat ihmisestä huonoa tee eikä vanhemmasta huonoa. On vain kyse mielipide eroista ja siitä, että minä henkilökohtaisesti tunnen samankaltaisuutta niihin valintoihin, joita itse olen tehnyt.

Jos imetys ja liinailu kiinnostaa, niin täältä löytyy oikeaa tietoa niistä eikä hyvin vääristynytta tietoa:
http://www.kantoliinakanava.fi/
http://imetystukilista.net/sivut/index.php
http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa-perheille

Ja vaikka liinailu ei onnistuisi ja vauva olisi kaikkea muuta kuin oppikirjavauva, imetys menisi pipariksi tai mitä hyvänsä, niin silti jokainen on hyvä vanhempi ja se paras omalle lapselleen.

Punainen Päivä

Suurin osa varmasti tietääkin, että tänään on Pukeudu punaiseen päivä. Siinä muistutetaan naisten sydänterveydestä.

Lähdetään ensiksi kynsistä liikkeelle:

Punaista suloisten rusettien kera päätyi kynsille. Pohjalla on Mavalan Rococo Red ja leimaukset on laatasta m59.

Punaista ja tehosteena valkoista. Hiukan ehkä jopa merimieshenkeä havaittavissa. Yläosa toimisi hienosti myös valkoisten suorien housujen kanssa. Mutta koska tänään on tiedossa casualimpaa menoa (Korkeasaaren Kissojen Yö), niin päädyin näihin harmaisiin tregginseihin.

Päivän kengät

Koska asussa oli melko maskuliinisiakin piirteitä, niin halusin jatkaa tyyliä taakse pompulalle vedetyllä tukalla ja tummalla silmämeikillä. Naisellisuutta tuo pienet helmikorvikset.

Pienten lasten äidin on hyvin vaikea löytää usein aikaa liikkumiseen. Oli sitten töissä tai kotona lasten kanssa, niin arjessa ei liikaa vapaahetkiä ole. Joten ajattelin jakaa hiukan vinkkejä lasten ehdoilla liikkumiseen.

Vauvojen äideille on tarjolla hurjasti erilaisia jumppia. On vauvatanssia, kantoliinatanssia ja erilaisia muita vauvan ja äidin yhteisiä tunteja. Minulle ehkä kuitenkin paras on ollut kuntoilupelit. Kaikille uudemmille pelikonsoleille on saatavilla erilaisia. Niissä yleensä on personaltrainer toiminto, jolloin voit vain syöttää tiedot ja ohjelma laskee sinulle valmiiksi harjoitusohjelman.

Minulla on aika montakin erilaista peliä Wiille. Välillä otan kuukauden tehokuurin EA Sports Activen kanssa. Se on oikeasti rankkaa liikuntaa ja sanoisin, että käy teholiikkujillekkin.

Kiiressä aivan oiva on 10 minute solution KnockOut Body. Se on myös hyvä keino purkaa paineita jos sattuu olemaan stressiä jostain syystä.

My Fitness Coach: Dance Workout on ehkä hauskin peli. Mutta niinuksena se, että en ole tyytyväinen ollenkaan personaltraineriin tässä pelissä. Kuntokuuri on liian lyhyt. Teenkin näitä mieluummin yksittäisinä harjoituksina.

Ehkä paras ostos liikuntaa ajatellen pienten lasten kanssa on ollut kolmipyöräiset rattaat. Meillä on Phil&teds Vibet. Nämä ovat myös tuplat, joten näiden kanssa pääsee kivasti lenkkeilemään kummankin lapsen kanssa.

Ja yksi tehokas stressin poistovinkki :) . Rentoutusmusiikkia ja MP3-soitin on aika kiva yhdistelmä, jos joku perheen pienistä on harvinaisen pahalla tuulella. Tavallisten nappikuulokkeiden läpi kuuluu kyllä huuto ja karjuminen, mutta suurimman terän se siitä taittaa pois. Äiti pysyy paljon rauhallisempana. Pienikin stressaantuminen lapsen uhmakohtauksen aikana mun omien kokemusten mukaan vaan pahentaa tilannetta. Joten tämä keino on monta kertaa pelastanut meidän toisen pienen päivän. Samassa huoneessa jaksaa olla paljon rakentavampana vanhempana tukemassa lasta vaikeiden tunteiden keskellä. Näitä tilanteita varten mulla on ladattuna soittimelle Tony O'Connoria.

Mutta aurikoista Punaista Päivää teille kaikille. Minä lähden perheeni kanssa hienoja petoja katselemaan Korkeasaareen.

Saapasjalkakissa

Tyypillinen aamu ollut. Lapset katsoneet aamun pikkukakkosta digiboksin tallennuksista. Ian Van Dahl laulelee stereoista, että "Oh tell my why, do we build castles in the sky". Sopusointuinen naisääni rauhoittaa ja konebiitti antaa uutta energiaa ja puhtia alkavaan siivouspäivään. Soijamaitopuuroa aamiaiseksi ja nyt porisee vuorostaan flunssasoppa. Flunssasoppa on oikein tulinen, sipulinen ja tomaattinen tehoruoka. Soppaan voi viskata melkein mitä vaan sekaan ruokaisuudeksi. Mutta sipuli, valkosipuli, tomaatti ja pippuri on oikein tehoruokia vastustuskyvyn kannalta. Lehmän maitoa meillä vältellään flunssan aikaan siitä syystä, että se tekee hengitysteistä entistä räkäisemmät ja voi altistaa mm. korvatulehduksille. Siitäs saatte pöpöt kyytiä!

Ulkona on aivan ihanan kostean kirpeä ilma. Ja rakas ystäväiseni, aurinkokin on näyttäytynyt. Siitä asti, kun minut pari vuotta sitten todettiin kilpirauhasvammaiseksi on entisestään auringon kaipuu lisääntynyt ja pienikin harmaus päivässä tuntuu puuduttavan nuutuvana olona. Rakastan kaikkia vuodenaikoja, mutta tämä viime viikkojen harmaus on saanut mut uhoamaan, että kun olen joskus iso ja rikas, niin minulla on Suomessa pelkkä kesämökki ja alan elää kuin muuttolinnut :D . Tämän syksyn ostoslistalla on ehdottomasti hyvä kirkasvalolaite.

Ihana saada valoa syksyyn. Ja myös asusteisiin. Ebay shoppailuja on saapunut. Nämä ovat hiukan eri aikoihin ostettu, mutta haluisin esitellä nämä kerralla.

Kaikki on siis Ebaystä uutena ostettu. Vaaleat helmen harmaat peeptoe saapikkaat, valkoiset ylipolven saappaat ja pieni käärmenahkakuvioinen valkea laukku. Olkahihnan saa kätevästi piiloon, mutta tarvittaessa tätä saa siis tuolla koruhihnalla kannettua myös. Juhlalaukut varmasti toimisi ilman hihnaa, mutta hippalaukussa mun mielestä täytyy olla hihna, koska baarissa ei tohdi kassista päästää hetkeksikkään irti, kun väkeä liikkuu niin moneen junaan. Valkoiset yli polven saappaat on myös ajateltu hippa käyttöön, mutta toimivat kaupunkikäytössäkin jonkun reilumman yläosan kanssa. Vaikkapa jonkin näköinen poncho voisi sellainen kiva pari näille olla ja alaosaan tummat pillifarkut. Tyllipitsillä varustettu valkea kaulahuivi pariksi ja ponchon värinen baskeri päähän, niin siinä olisi look valmis. Ehkä jotkut herttaisen tyttömäiset helmikorut vielä korviin.

Valkeista yli polven saappaista mulle tulee jostain syystä mieleen aina kissa, jolla on valkeat jalat.

Nyt tänä syksynä on paljon todella isoja, valuvia yläosia. Itse hukun sellaisiin, joten täytyi keksiä joku kikka kolmonen. Jeans.fi:stä tilastin tuommoisen valkoisen vyön. Samaan koriin tarttui lila huivi. Valkoinen sopii vallan mainiosti esim. oranssin tai sinapin keltaisen raikastajaksi. Näillä saa myös hiukan asennetta reiluun yläosaan, jollei ole casual fiilis päivä, mutta kuitenkin värin puolesta haluiaisi käyttää juuri sitä tiettyä yläosaa. Kuvakulma on hiukan hassu. Syy siinä, että halusin kuvata juuri ulkona luonnonvalossa valkeat, koska sisällä salaman kanssa saattavat alkaa näyttää hiukan kellertäville. Kuitenkin armas syksysää päätti heittää vettä niskaan juuri, kun olin saanut nuo aseteltua kivasti samaan paikkaan, missä edellinenkin kuva on otettu :D .

Kuten olen useamman kerran maininnut, niin seuraan tiiviisti Luksusmuotia Kaikille ohjelmaa, joka tulee Liviltä. Siitä onkin kytenyt idea hankkia jotain luksusmerkkejä kaappiin. Esim. YSL:n olkaimeton laukku voisi olla kiva, kuhan omalle budjetille sopiva yksilö kävelee vastaan. Yhdet klassiset Manolo Blahnikit olisi ihan must have kenkäfriikille. LV:n logohuivi... Eikös unelmat olekkin ihania! Ilman unelmia, tavoitteita ja haaveita ihminen olisi kyllä kuin laiva vailla suuntaa. Suunnitelmat ja haaveet tekee elämästä mielekkäämpää kuhan uskaltaa jättää tilaa myös elämän arvaamattomuudelle.

Mutta nyt siivouspäivä alkuun. Vuorossa olisi pyyhehyllyn kasausta ja varmaan olkkarin järjestystä täytyisi fiksailla siivouksen yhteydessä. Sekä ottaa mittoja. Vauhtiin pääsee taas wanna be sisustussuunnittelija :D . Ja arkistot täyttyy taas uusista kurjalla kuviksella piirretyistä kippura häkkyröistä, joista kukaan muu ei ymmärrä mitään paitsi minä itse.

Syksyä ja flunssaa

Meille viikonloppuna rantautui kova flunssa. Tai ei se muilla nostanut kuumetta paitsi mulla. Nyt on mennyt kuppi kaupalla siankärsämöteetä ja olen homeopaattisella kuurilla. Sen lisäksi olen melkein riippuvainen höyrytyslaitteesta ja sarvikuonosta. Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä, niin sarvikuono on nenän huuhtelukannu, joka flunssan aikana helpottaa tukkoisuutta ja putsaa poskionteloita. Mulla on taipumus poskiontelon tulehduksiin, joten se sekä ehkäisee niitä, että myöskin hoitaa. On eräätkin kerrat pelkillä luontaistuotekaupan dropeilla ja sarvikuonolla.

Varoitan jo heti valmiiksi, että nää kynnet vilisee virheitä. Kaikessa tässä kiireen ja sairastelun yhdistelyssä ei oikeen toimi se, että lakkailee kynsiä samalla. Noh, tulipa yritettyä :D .

Idea sinänsä oli ihan toimiva. Zoyan Tanzy pohjalla. Dotting tool kukkia ja bundlemosterin ekasta laattapaketista olevasta laatasta syksylehtiä. Mutta sitten kynsiin iski nihkeän tahmea vaunujen sadesuoja ja kuinka ollakkaan pari kynttä ruttaantui, kun ilmeisesti oli vielä sen verran pehmeää lakka. Kesti kyllä koskemista, mutta se sadesuoja oli vihollinen. Dämn! Tanzy on vielä tosi vaikea lakka kuvata heijastavuutensa takia niin, että koristelut näkyisi.

Mä tuunasin meijän pikkupojille tilapäisen häkin eilen taikakuutioista ja taas kerran alotin olkkarin järjestyksen muuttamista, koska edellinen järjestys ei toiminut. Vaikka Domino ja Frodo oli samassa huoneessa, niin koska ei ollut näköyhteyttä toiseen, niin olivat ihan hiljaa. Mutta kun eilen pääsivät taikakuutiosta rakennettuun kompleksiin, jossa oli vai verkkoa väliseinänä, niin johan alkoi pulina. Ensin uhittelivat toisilleen verkon läpi, mutta sitten palasi rauha maahan ja marsujen pulina täytti olkkarin. Hyppelivät ilmaan ja viskoivat jalkojaan onnesta. Tässä taas nähdään kuinka tärkeä se näköyhteys toiseen marsuun on marsulle. Eli marsu on nimenomaan lemmikki, jota pitää kerralla ottaa talouteen vähintään kaksi kappaletta, jollei niitä entuudestaan ole. Eikä se pelkästään näköjään riitä, että kuuloyhteys toisiin marsuihin löytyy, vaan täytyy olla se näköyhteys. Marsu on laumaeläin hyvin vahvasti.

Hirmuinen väsy vaivaa. Taidan ottaa taas teekupin nenän eteen ja mennä torkkupeiton alle vähäksi aikaa.

Vauhtimajan syksytyyliä

Juuri sopivasti, kun aloin etsiä vaatteita kuvaamista varten, niin posti koputti ovelle ja toi mulle paketin, jonka sisältö pääsi kuvaan :) .

Vähän uusia syysvaatteita on saapunut, joten nyt on puhtaasti vaatejuttuja tämä postaus.

Inspiroiduin hirmuisesti syksyn hiukan boheemista inkkarityylistä. Paita, vyöt, korut ja saappaat H&M. Laukku on ebay ostos. Farkkujakun puolestaan kaivoin aarrekätköistäni. Olen ostanut sen joskus 19-20 vuotiaana. Tämä farkkujakku istuu mulle aivan mahtavasti ja imartelee kroppaa. Vyöllä sen saa helposti päivitettyä ajantasalle.

Tässä tyyli käytössä. Silmämeikkiinkin on haettu hiukan inkkarityyliä.

Laukkua luukuunottamatta nämä ovat H&M ostoksia. Kukka on parin vuoden takaa. Kun yläosaa vaihtaa, niin samat asusteet taipuu hyvinkin erilaisiin tyyleihin. (Neiti ehtiväinen kerkesi kantaa pari lastenleffojen kantta sopivasti kuvan yläkulmaan :D ).

Pikkuneidille saapui Gymboreelta kivan tyttömäistä tyyliä. Neuletakki, jonka ihana yksityiskohta on pieni taskussa asustava hiiri. Paidassa on teksti Dream Big ja sen vieressä hiirulainen. Puolestaa oikean puoleisen asukokonaisuuden neuletakki on Hennesin kesämallistosta vauvojen puolelta. Teepaita ja hattu on Gymboreelta. Nämä toimii parhaiten melko kapeiden farkkujen kanssa.

Esikoinen puolestaan halusi valkoista. Tällä hetkellä Gymboreen kaupunkiteepaita on pyykissä. Mutta Chief Has Spoken -teeppari on ollut kovin tykätty. Kumpikin käy vallan mainiosti tuon hupulla varustetun kauluspaidan kanssa ja Geggamojan hattu istuu tosi hyvin näiden kanssa. Collegetakki on Hennesin mallistosta muistaakseni kaksi kesää sitten ostettu.

Täällä näkyy lisää esikoisen syksytyyliä. Farkut ja paita on synttärilahjaksi saadut ja samoten housujen ketju. Vakosamettibleiseri on Gymboreelta. Hattu ja huivi vanhoista Hennesin mallistoista. Kengät on Geggamojat.

Täällä näkyy puolestaan tyttösen syksyistä siistimpää ulkovaatetusta. Eli siis lähinnä kauppa- ja kaupunkikäyttöön. Saappaat on Hennesin. Tregginsit on keväällä Lindexin alesta ostetut. Cape (eli hihallinen pontso) ja hattu on Kappahlin tämän syksyn mallistosta.

Vielä on hurjan paljon vaatetta tuloillaan, koska oikeastaan meidän kaikkien vaatekaapit tarvitsevat päivitystä. Ja mulle on tulossa vielä yli polven biletyssaappaat. Itse asiassa postin mukana oleva osoitekortti taisi olla juuri niiden saappaiden hakulappu. Ainut mikä saappaissa voi mennä vikaan on se, että ne saattaa olla liian isot. Teoriassa pituuden puolesta koon pitäisi olla juuri oikea, mutta kun koko on numeroa isompi kuin oma koipi, niin vähän jännittää, että kuinkas käy. Viikonloppuna mennään esikoisen kanssa katsomaan Autot 2. Joten varmaan kynsipäivitystä on sitä ennen luvassa.

Tunnustuksia

Tämä eka tunnustus on jo hirmu vanha, mutta ennen kuin tää nettin-ryökäle lakkas toimimasta, niin sitä ennen unohdin sen postata.

Sain tämän tunnustuksen ihanan Lepikossa kuhisee blogin Mirjalta.

Säännöt:
1. Kiitä palkinnon antajaa jakamalla hänen bloginsa linkkiä.
2. Jaa palkinto 10 seuraavalle blogille.
3. Ilmoita palkinnon saajalle palkinnosta.

Tää on jo hirmu monella kiertänyt. Mutta jaan tämän seuraaville:
Glitz&Glam, Business Woman, Passion for Nails, Manicure Maddness ja Pumpulipupu

Sitten seuraava tunnustus:

Tämän sain Glitz&Glamin Minnalta.

Lempivärini?
Kääk, tää on paha, Vaaleanpunainen vai lila... Vastataan nyt vaikka, että vaaleanpunainen, kun sitä näkyy tänä syksynä vaatekaappiini saapuvissa jutuissa entistä enemmän.

Lempiruokani?
Lasagne! Oikein mausteinen, tomaattinen ja todella valkosipulisena.

Haaveideni matkakohde?
Italia on yksi mun ihailemista maista ja kestosuosikki. Mutta jos nyt yhtäkkiä voisin lähteä, niin karkaisin varmaan johonkin turistirysien ulkopuolelle, paratiisisaarelle. Johonkin, missä on paljon kookospalmuja, kirkasta vettä ja upea koralliriutta, johon pääsee sukeltelemaan. Ja totta maar sieltä täytyisi löytyä hyvä paikka, mistä pääsisi hairetkelle, joka on ukkosen ohella asia, jota vähän kammoksun ja samalla suuresti ihailen.

Tämä taitaa olla melkein kaikki kiertänyt. Mutta jaan tämän tunnustuksen kaikille blogiani lukeville bloggaajille. Jollette ole saaneet tätä, niin kopsatkaa vapaasti :) .

Päivän vapaan ajan olen taas käyttänyt meriakvaarioiden tekniikkaan tutustuen. Tällä kertaa valaistukseen ja akvaariotietokoneisiin. Ettäs osaa olla kinkkinen aihealue. Pidän kuitekin luonnosta, niin haluan energiatehkkaan valaistuksen, mutta kuitenkin kivoja efektejä. Koska akvaariohan on nimenomaan visuaalinen juttu. Lisäksi olen enemmän ja vähemmän muita projekteja vienyt eteenpäin. Huh!

Lisäksi meidän lapsukaisilla on ollut hiukan vilkas päivä.


Tämä biisi on aika moneen kertaan soinut. Tähän on kiva purkaa sellaista tuskastumista ja ärtyneisyyttä sillon, kun tuntuu, että hiukan menee yli hilseen touhu :) . Muut äidit ja lapsia hoitaneet varmasti kyllä tietää mitä tarkoitan. Silloin tällöin on niitä päiviä, kun tuntuu, että kahden kiltin lapsen sijaan onkin kaksi seiniä pitkin kattoon kiipeävää apinan poikasta ja melutaso on varmasti kovempi kuin papukaijalaaksossa konsanaan :D . No kuhan pirpanat saadaan nukkumaan asti, niin laitan kynttilän palamaan ja laitan Tony O'Connoria mp3 soittimesta ja rauhassa joogaan. Sellainen rauhallinen, energisoivia harjoituksia välttävä iltajooga on kyllä ehkä parasta mitä tiedän.

Riemuakin riittää. Vihdoin olen saavuttanut 300g vaille tavoite painon. Mullahan on vähän toisenlainen paino-ongelma, kuin keskimääräisella suomalaisella. Omaan niin vilkkaan energian kulutuksen, että laihdun usein liikaa. Ja etenkin imettäessä on todella kiven takana saada menetetty paino takaisin. Tämä on ollut todella juhlan paikka. Eikä siinä kaikki. Olen vielä onnistunut hankkimaan painoa, vaikka kevyt kuntoprojekti ollut päällä. Nyt voi taputtaa itseään olkapäälle ja sanoa, että hyvä minä!

Apple Flowers

Idea näihin kynsiin lähti päivän asusta. Halusin paitani väriset kynnet.

Peruspuuvillainen tunika, jossa on pitsikuvio edessä ja paljettirusetti. Ostettu muistaakseni 1,5 vuotta sitten alesta. Kaverina on Hennesin tregginsit, Seppälän keinonahkainen jakku ja isot hopeiset korvikset. Melko casual asu kuitenkin pienellä jujulla. Sekä jakku, että housut sisältää kivasti leikkauksia ja leikkaukset vielä toistuu laukussa. Asun kanssa oli perus mustat satiini ballerinat, joita en nyt kuvaan ottanut.

Kynsinauhat on taas räjähtäneet super kuiviksi. Ja vielä etusormesta huomaa, että lakkaukset menivät rullalle kuivumisvaiheessa. Korjaan kuhan ehdin. Meidän neiti tättähäärä oli vähän ehtiväinen, kun kynsiäni kuivattelin :D .

Mutta lakkaukseen. Eli OPIn Princess Rule kynsillä. Leimaukset laatasta m24. Rion two-way nail art penillä tehty keltaiset keskustat kukkasille. Sitten Konadin hopeisella linerillä tehty kukkaleimauksen sivuille epäsymmetristä raitaa. Lopuksi vielä sinne tänne vähän pienempiä Ebaystä ostetusta kiekosta liloja strasseja ja Fräuleinin kiekosta isompia kirkkaita strasseja.

Meillä karvaiset pikkupojat meni nyt sitten erotukseen :( .

Domino rassukalla puuttuu kunnon palkeen kieli korvasta. Tuo tuskin tulee elämistä haittaamaan, mutta nyt ei sitten enää edes enempää yritetä. Tänään tuli uusi isompi kahakka pojille ja siinä kohtaa huomasin tuon, mitä mamman kullalle on käynyt :( . No toisalta Domino onkin se, joka on suurin syypää näihin tappeluihin, mitä näitä kahta on seurattu. Mutta saa nyt nähdä, että mitä tuleman pitää.. Tuleeko näistä enää koskaan keskenään kavereita, vai joutuuko kummallekkin hommaamaan uudet asuinkumppanit.

Karvaisia murheita

Nyt on oltu niin lennossa, että uusia kynsiä ei ole aikaa ollut tehdä. Miehellä on viimeinen lomaviikko menossa. Ihme kyllä nämä siniset glitter-ranskikset on vielä ihan hyvässä iskussa :) .

Meidän pikkupojat, Domino ja Frodo, on aiheuttaneet hiukan päänvaivaa. Poitsut riitautuivat viikonlopun aikana. Aluksi tuntui hiukan hurjallekkin, kun jatkuvasti naksuttivat ja pitivät toisilleen varoitusääntä, joka kuulostaa sille, kun olisi jossain autossa totaalisen rikkinäiset renkaanlaakerit.

Nyt tilanne näyttäisi hiukan rauhoittuneen (*kop kop). Frodolla näyttäisi olevan pieni haava nenän vieressä kahinoista johtuen. Jos kahinat olisi vielä jatkuneet, niin sitten olisi tullut väliseinää pojille. Mutta tällä hetkellä syövät heinää tyytyväisenä vierekkäin.

Ulkona laiduntaessa ruohoa kaikki on hyvin. Mutta kun sisälle tullaan, niin sitten on sota käynnissä. Kumma ilmiö. Paitsi nyt tänään näyttäisi olevan rauha maassa. Eilen jo tilanne olisi hiukan parempi.

Täällä on kukkapenkkiprojektia menossa. Varjoon kukkapenkin suunnittelu ei ole ihan yhtä helppoa, kuin aurinkoon :D . Mutta kyllä tuo varmasti palkitsee sitten, kuhan se saadaan pois alta. Mielessä on useammatkin kynsi-ideat taas, mutta palaan niiden kanssa kuhan ne toteutettua saan :) .

Shoppailua

Eilen iltasella päästiin pikkutyttösen kanssa pyörähtämään lähikaupungissa. Valtavan kiva tilanne, kun kaupoissa on sekä aletuotteita, että uutta syksykautta. Kesämallistoistakin saattaa toisinaan löytyä kivoja juttuja syksykautta silmälläpitäen.

Tässä näkyy kokonaiskuva löydöistä. Keinonahkainen jakku, laukku, asusteita ja kolme kynsilakkaa.

Kävin ruokakaupan puolelta hakemassa hiukan evästä pikkuselleni ja laukku oli ihan sattumanlöytö, kun kiersin asustepuolen. Tämä oli -40% ja vastaavia siellä oli syksymallistossa. Tämä on siis Citymarketista. Cittarista olen yllättävän kivoja ja edullisia laukkuja usein löytänyt ja monet kengät myös. Siellä mallisto on mielestäni melko aikuista sisältäen kuitenkin jonkun naisellisen jujun yleensä.

KappAhlissa oli aleasusteissa ota kolme maksa kaksi. Ostin aleasusteista tuommoisen ihan syksyväreissä olevan ruusun, joka käy sekä rintakukaksi että hiuskoristeeksi. Ohimolle tuo on mielestäni liian massiivinen, mutta pompulan päälle käy kivasti. Lisäksi aleasusteista löytyi tuommoinen sormus ja kaulakoru. Normaalihinnalla ostin isot korvarenkaat. Isot korvarenkaat on kuuluneet tyyliini teini-ikäisestä asti. Niiden ulkonäkö on vaihdellut muodin mukaan. Millon klassisia ohuita sileitä, milloin kreoleja ja toisinaan taas ollut helmillä varustettuja etnohenkisiä. Olen shoppailut niitä halpiksina, niin sillon niitä on voinut päivittää todella useinkin.

Tätä menin hakemaan. Näin toisessa Seppälässä aijemmin ihan täydellisesti minun mallisen keinonahkajakun. Näin jo ensisilmäyksellä, että tuo istuu minulle täydellisesti ja on tyyliltään just sitä, mitä haen. Kuitenkin jos kyseessä on normaalihintainen tuote, niin suosin mieluummin lähiseudun liikettä. Täällä on ihan hyvällä valikoimalla varustettu Seppälä. Niinpä hain sen täältä. Himoitsen tätä kyllä myös valkoisena, mutta saa nähdä, että täytyykö se jossain vaiheessa senkin värisenä ostaa. Ostin myös ensimmäisessä kuvassa näkyvän mustan vyön, mutta se minun täytyy vielä vaihtaa, joten siitä ei tarkempaa kuvaa. Tulin vahingoissa ostaneeksi liian ison. Metrinen menee melkein tuplakiepille oman vyötäröni ympärille :D .

Pakkohan sitä oli testata päälle vaikka hirmuinen helle on. Istuvuus täysi kymppi, mikä on melko harvinaista, kun olen vartalon mallilta kuitenkin aika syvä vaikkakin hoikka tiimalasi.

Kynsilakkojakin tarttui mukaan kolme kappaletta omiin tarpeisiin. OPI Yodel Me On My Cell, Golden Rose Holographic 103 ja Wet'n Wild Halucinate.

Vinkkinä kaikille ruusujen rakastajille vielä, että tuommoinen jaloruusu tuntuu viihtyvän reilun kokoisessa amppelissa tosi kivasti. Koko kesän toukokuusta asti kukkinut yhtä parin viikon taukoa lukuunottamatta, jolloin se keräsi voimia uuteen kukintaan ja pamahti ihan täyteen nuppuja. Ja kesän lopuksi ajattelin kaivaa sen meidän kukkapenkkiin.

Aivan mahtavat helteet! Näistä nautitaan!

H&M:n syksytyyli

Uusi Hennesin kuvasto kopsahti pari päivää sitten postiluukusta.

Poiminkin teille hiukan minua inspiroineita kuvia sieltä.

Kaikki kuvat: www.hm.com/fi

Tämä henkäyksen kevyt puuterityyli iski kaikista eniten. Ihanaa!

Sama tyyli saa kivaa ryhtiä ja räväkkyyttä nahan näköisistä materiaaleista. Kevyt ja tyttömäinen tyyli kuuluu niihin, jotka pukee omia hiukan lapsenomaisiakin kasvoja todella hyvin. Toisalta sitten haluan hiukan särmääkin, joten varmasti puuterityylin sekaan tulee nahka ja keinonahka asusteita.

Inspiroidun usein musiikkivideoista. Alexandra Stanin Mr Saxobeat on yksi niistä. En ole tajunnutkaan miten hyvin tumman sininen sopii rokahtavaan pahis-tyyliin.


Toinen voimakkaasti esillä oleva tyyli oli 60-luvun tyyli

Konjakin ja kamelin väriset mokkanahkaiset asusteet on todella ihania. 60-luvun korkeat korkolinjat myös iskee. Rakastan korkoja. Käytän ballerinojakin, mutta kyllä ne korkeakorkoiset kengät vain ovat niin iso osa minua. Minähän olen todella lyhyt (157cm), joten voin huoletta käyttää vaikka kuinka korkeita kenkiä.

Pienille tytöillekkin oli vaikka mitä ihanaa. Poikien puoli ei niin säväyttänyt, mutta kyllä sieltäkin löytyi meidän isommalle muutama must have juttu. Aijempina vuosina poikien puolella on ollut sellainen kivan persoonallinen ote. Mutta tänä vuonna se jotekin puuttui.

Odottaville äideille hyviä uutisia kerrankin edullisempi ketju on keksinyt tehdä takkeja odottaville äideille. Nyt ei itsellä tarvetta ole. Mutta voi niitä tuskaisia metrejä viime keväänä, kun ei ollut oikean vahvuista takkia. Koko tytön odotuksen ajan palelin ihan hullun lailla. Ja keväällä viimeisillä metreillä ei asiaa ollenkaan auttanut se, ettei ollut oikean vahvuista takkia, jonka olisi vatsaltaan kiinni saanut. Siinä kohtaa, kun ei ollut enää jäljellä kuin muutamia viikkoja, ei tehnyt mieli satsata merkkitakkiin. Viimeiset metrit mulla pelasti poncho ja vähän vahvemmat paidat ponchon alla.

Juuri muuten, kun eilen pääsin linkittämään teille sen maikkarin artikkelin ukkosesta. Niin eiköhän tänään ihan lähelle mua iskenyt ukkonen. En tiedä tarkkaa matkaa, mutta väläys oli hirveä, pamaus vielä hirveämpi.

Olin käymässä postilaatikolla parin sadan metrin päästä kotoa ja pois vetäytynyt ukkonen tuli yhtäkkiä voimalla päälle. Hyi, hyi, hyi miten pelästyin. Ruudin katku oli melkoinen sen jälkeen ja mulle tuli tosi kova kiire kotiin.. Kerkesin jo mielessä kelata, että mitä jos omat lapset jää puoliorvoksi nyt sen takia, että minä idiootti lähdin postilaatikolle sillon, kun kauempana jyrisi. Sen jälkeen kädet täristen soitin miehelle ja äkkiä kotoa sähköt pois, ettei ukkonen riko sähkölaitteita.

En suosittele yrittämään vastaavaa temppua, että lähtee ihan vaan pikaisesti käymään jossain jos vähääkään jyrisee. Ei ole meinaa hauska kokemus, sen voin kertoa. Ja sähkölle herkät nivelet onkin sitten vihoitelleet mulle tänään koko päivän. Nipistelee, vihloo ja tulee kipuaaltoja. Että semmoinen päivä tänään...

Halpislakkailua: Ruusuja ja helmiä

Toinen äänestyksessä äänestämänne lakka oli Yves Rocherin Vert Charmeur. Se on metallinen vihreä lakka. Tämä lakka tuotti eniten pään vaivaa minulle, kun tämmöinen tummempi vihreä ei tunnu kovin omalle värille :D . Mulle tulee tästä helposti mieleen armeija ja nyt kuitenkin kaipaan enemmän tyttömäisyyttä ja romanttisuutta.

Ruusukuvio ja peukun perhonen on Konadin laatasta M76. Ruusukuvio on leimattu kahdella värillä: Konadin omalla valkoisella ja Konadin omalla ruusuisella roosalla. Päälle laitoin vielä helmenpuolikkaita tuomaan lisää tyttömäisyyttä ja ehkä jopa hiukan vintage henkeä.


Tämä ei varsinaisesti tähän halpislakkailukuukauteen kuulu, mutta halpislakkailua kuitenkin, niin pistän samaan postaukseen. Löysin eilen paikallisesta halpakaupasta Wild&Crazyn lakkoja. Hinta oli muutamaa kymmentä senttiä Seppälää halvempi, joten olihan sieltä yksi kaunotar pakko ostoskoriin napata.

Eilen ostettu Wild&Crazyn Summer Neon hyppäsi varpaankynsille. Kyseinen lakka on neon pinkki ihan pienellä kultaisella shimmerillä. Sisältää hentoisen kultaisen flashin. Laitoin varpaisiin leimaukset Konadin laatasta m39. Ja vielä juureen vuorottelemaan kirkkaita timantteja ja kultaisia mikrohelmiä. Tykästyin ihan hirveästi näihin varpaisiin. Näistä tulee ehkä jopa hiukan kuninkaallinen prinsessa tyyli mulle mieleen noitten mikrohelmien ja timanttien takia.

Eilen katoin ehkä surullisimman kauhuleffan, mitä olen eläessäni katsonut. Kyseessä on leffa nimeltä Orpokoti, joka tuli eilen telkkarista. Laitoin sen tallennukselle digiboksille ja katselin sen sitten yön pimeinä tunteina. Sinänsä leffa oli aika perus kauhuleffa, mutta se loppu vetosi tosi paljon tämmöiseen äiti-ihmiseen. Pääosaa näytteli Serranon perheessä Luciaa näytellyt Belén Rueda. Sen tarkemmin en nyt loppua avaa, jos tuon leffan joku haluaa katsoa. Mutta hirmuisen surulliseksi se loppu teki ja siinä lopussa se tuska oli niin aidosti näytelty, että tunnelma oli melkein käsin kosketeltavissa.

Serranon perhe on muuten yksi lempparisarjoistani. Sinkkuelämän ohella se on yksi niitä harvoja sarjoja, jotka jaksan katsoa kerta toisensa jälkeen uudelleen ja jaksavat naurattaa aina uudelleen tuhatkin kertaa katsottuna. Täytyisi varmaan ostaa Serranon perheet, etenkin se ensimmäinen tuotantokausi dvd-boksina joskus. Tai sitten tallennella telkkarista ja polttaa dvd:ille.

Meillä muuten on pikkulikan yövieroitus sujunut hienosti. Nyt nukutaan 11,5h ilman syömisiä. Ihan pikkuisen pakko tuulettaa. Aivan mahtavaa! Hyvinhän tämä nukkui tätäkin ennen, jos esikoiseen vastaavassa iässä vertaa. Mutta voi pojat, on tämä silti niin luksusta. Varmaan vielä vähän aikaa menee ennen kuin väsymys katoaa, koska kuitenkin 1v 3kk olen taas heräillyt joka yö yhtä soittoa.

Kaikille lapsen yöheräilyn väsyttämille vanhemmille suosittelen luettavaksi Elizabeth Pantleyn Pehmeä Matka Höyhensaarille -kirjaa. Se antaa runsaasti työvälineitä yöunien parantamiseen. Tämä kirjan esittely on englannin kielisestä versiosta, mutta se on muutaman vuoden ollut suomeksi saatavilla. Noita metodeja olen joiltakin osin kummankin lapsen yövieroituksessa soveltanut. Tämä suomenkielinen versio on tarkoitettu 0-2 vuotiaiden uniongelmien ratkomiseen. Mutta saatavilla on myöskin isommille lapsille suunnattu The No-Cry Sleep Solution for Toddlers and Preschoolers. Helppoa englantia se, joten ei kannata vierasta kieltä pelästyä.

Pantleyltä löytyy joukko muitakin kirjoja ja tykkään tosi paljon tyylistä. Tyyli ei ole tuputtava, vaan enemmänki joukko vinkkejä, joista voi poimia omansa.

Vielä haluan muistutella teitä arvonnasta/äänestyksestä. Mulla kuitenkin on täällä bloggerissa 19 lukijaa, joten on vähän tylsä arpoa palkinto parin ihmisen kesken ;) . Vielä on mahdollista äänestämällä tienata kaksi arpalippua ja 1-2 arpalippua muuten.

Fifties strawberrys

Äänestyksen raportointi on hiukan venynyt. Arvonnassa kaksi lakkaa sai ääniä eli vielä tälläkään viikkoa ei kolmea lakkaa pääse kynsille asti. Vihreä Vert Charmeur pääsee kynsille ja Wild&Crazyn Kilimanjaro. Tiistaina tein välivaihe kynnet, kun edelliset alkoi olla ihan kulahtaneet. Kilimanjaron ympärille olenkin jo kerinnyt suunnitella lakkauksen, joten koitan sen saada mahdollisimman pian "uunista ulos". Ja laittaa uuden äänestyksen pystyyn.

Alla on kolmena kerroksena Wild&Crazyn Ticklish Toes. Leimaukset on Konadin laatoista M55 (mansikat) ja M79 (polkadotit). Kärjissä on Mavalan Rococo Red. Leimauslakkoina on Konadin omat punainen ja vihreä.

Eilen oli päällä sitten hyvin samaan tyyliin sopiva kesäinen asu. Tämän asun olen ostanut pari kesää sitten, mutta edelleen yksi lemppareista. Tyyliltään ei kovin perinteistä minua. Tällä kertaa asustin asun sillä, että laitoin pompulan päälle kyseisessä kuvassa näkyvän kukan ja hameen vyötärökaitaleen päälle tuommoisen mustan punosvyön. Kuvassa vyö näyttää olevan muusta asusta irrallaan, mutta mukanani oli musta pikkuinen neuletakki ja mustat ballerinat jalassa. Oiva toriasu.

Torilta löytyikin tuommoinen käsintehty ihana huivi. Samalla reissulla käytiin hiukan alea katsastamassa ja löysin itselleni farkkushortsit, mitä metsästinkin. Näiden ympärille on mielessä kyhättynä parikin asua, mutta vielä en ole muita asujen osia löytänyt. Ajattelin, että nuo farkkushortsit menevät myöhemminkin syksyllä saappaiden ja paksujen sukkahousujen kanssa.

Ihan hirveä väsy. Meillä on pikkulikkaa yövieroitettu. Yöt ovat menneet sitten neitiä taputellessa ja rauhoitellessa. Viime aikoina yöt on olleet niin hässäkkää, että se on vaikuttanut tosi paljon omaan jaksamiseen. Kotona tuntuu, että on taas pommi räjähtänyt ja cappucinoa menee enemmän kuin laki sallii :D . Tammisaaren minilomalla jotenkin katkesi oma kamelinselkä totaalisesti yösyöminkeihin ja totesinkin miehelle, että kuhan kotiin päästään, niin yöllinen maitobaari menee neidiltä kiinni ja hanat on poissa käytöstä jatkossa klo 22-10 välisen ajan. Ensin tuo yösyöminkien lopetus ja sen jälkeen vielä opetellaan pois siitä tavasta, että äidin päällä nukutaan yöllä, kun saan siitä selkäni ja niskani uskomattoman kipeäksi.

Nyt jo ovat yöheräilyt hiukan vähentyneet. Mutta voi pojat, kyllä odotan niitä katkottomia yöunia. Tässä on 1 v 3 kk eletty sillä tavalla, että nukuttu 7-8 tuntia pätkissä. Paljon pidemmissä pätkissä kuin esikoisen ollessa vauva. Mutta ei nämä pätkäunet oikein omalle kropalle sovi.

Meillä on nyt käsillä viimeiset miehen lomapäivät tähän pätkään. Myöhemmin on vielä vähän lomaa jäljellä. Mutta jotenkin taas tuntuu, että loma on humahtanut ohi vaan. Nyt otetaan äkkiä kaikki irti viimeisistä päivistä tällä erää.

Mulla on aivan mieletön vaateinnostus taas päällä. Pari asua, jotka on pakko saada on taas mielessä muhimassa. Olen tämmöinen kummallinen olento, että päässä silloin tällöin putkahtaa kuva jostain tietynlaisesta asukokonaisuudesta ja sitten lähden metsästämään siihen osia. Vaihtelen tyylejä ja pukeudun ihan fiiliksen mukaan. Kotona pukeudun aika casualisti, mutta lähtiessäni kotoa ne vaihtelevat tyylit näkyy paljon enemmän.

Olen tosi monesta asiasta kiinnostunut. Koska olen innostunut niin monesta asiasta, niin en oikeastaa panosta yksinomaan mihinkään tiettyyn juttuun. Panostan satunnaisiin juttuihin, mutta yleensä ostan sieltä, mistä edullisesti saa :) .

Odotan jo jotenkin syksyä, vaikka nautin kesästä kovasti. Odotan sitä, kun ilma muuttuu kirpeäksi, saa pukea paksut neuleet ja kaivaa ihanan korkeat saappaat ja saapikkaat kaapista. Ja, hih, ehkä ostaakkin jotkut uudet saappaat taas kaappiin ;) .