lauantai 21. elokuuta 2010

Yön pimeinä hetkinä...

Nyt, kun mies on ollut lomalla, minusta on kuoriutunut taas oikea yökyöpeli. Yön pimeinä tunteina on mukava tehdä kaikkea, mitä ei päivällä lasten kanssa ehtisi. Ja tarvittaessa saa päivisin otettua torkkuja, jos mies on lasten kanssa.

Olen hurahtanut kynsiin. Suurin osa ajasta on mennyt lakkauksia vaihtaen tai rakennekynsiä laitellen. Mutta jotain muutakin on saatu aikaan.

Muutamia vaippoja on tullut ommeltua:
Photobucket
Kaikki on ommeltu mummut näpsyn kaavalla. Ompeluohjetta kahdessa vähän muuttelin. Ompelin nämä edellisenä iltana ennen luokkakokousta, joten kiireessä valmistuivat. Mies sai muutaman tunnin pärjätä lasten kanssa, kun kävin vanhoja koulukavereita moikkaamassa. Kuinka ollakkaan, yksi meni ihan pieleen, kun kiireessä tekee. Tuo pinkkiraidallinen, jossa on perhonen. Siihen piti tulla teksti. Mutta sitten kone sanoi töks, kun materiaali oli tukemisesta huolimatta liian joustavaa niin pienelle fontille. Joten teksti meni pieleen, eikä aikaa purkaa. Oranssiraidallisessa retrohtava kukkanen brodeerattuna ja teksti Little sunshine.

Photobucket
Nämä kortit on kumpainenkin tehty juuri saajaa ajatellen. En hirveästi tee valmiiksi kortteja ennen tarvetta, kun tykkään räätälöidä ne juuri saajan mukaan. Nyt olen muutamaa korttia väkästämässä varoiksi, kun aina ei kahden lapsen äitinä ehdi juuri ennen tarvetta saada korttia valmiiksi. Musta on ihana väkästää kortti sillä tapaa, kun tietää mistä ihminen pitää ja ajatella persoonallisuutta. Tehdä juuri sille ihmiselle se kortti. Nämä on tehty parille ihmiselle, joilla uudet tuulet puhaltaa ja opiskelut alkaneet tänä syksynä.

Photobucket
Tämä on tehty pikkusiskolle.

Syksy alkaa hiipiä pimenevinä öinä ja viilenevinä iltoina. Neulomissormea on alkanut syyhyttää. Myöskin lasten vaatehankinnat tulleet ajankohtaisiksi. Perheemme prinsessa ja prinssi kasvavat kumpikin kovasti mittaa. Viime kaudelta on jäänyt muutamia päättelemättömiä töitä. Ne ajattelin ensi alkuun päätellä. Ja sitten katsoa, että mitä täytyy tehdä muuta talveksi. Kumpikin lapsi tarvitsee pian lämmintä villaista ylle ja varpaisiin, kun päivälämpötilatkin lähtee hipumaan alaspäin. Muutaman viikon ollut tuulessa jo syksyn tuntua.

Kirpeää ja raikasta, sitä on syksy. Kesän rennoista fiiliksistä siirrytään uuteen arkeen ja talven odotukseen.

Tänään bongasin kotipihan ruusupuskasta pari kellastunutta lehteä. Samoten pihakoivussa näytti olevan muutama vastaava syksyn merkki.

Viime vuotista kotimetsän väriloistoa:
Photobucket

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, että jätät kommentin :) !