Pitkästä aikaa, syksyn tunnelmaa

Syksy täynnä projekteja, joista yksi on nyt päätöksessä. Lehtiä tippuu puista alas upeaksi keltaiseksi lehtimatoksi. Kotia tekee mieli pukea syksyn asuun. Flunssa on voitettu jo pari viikkoa sitten, joten olen päässyt kiinni taas liikkumiseen. Ai että nautin siitä, kun hiki valuu, lihakset huutaa apua. Olen myös itsekseni koittanut opetushallituksen etälukion materiaaleja opiskella aina, kun mahdollista.

Viime viikokkojen blogger hiljaisuus johtuukin siitä, että sen yhden mystisen projektin, josta vihjailin, olen saanut päätökseen ja kaipasin vähän rennompaa aikaa projektin jälkeen. Toissaviikolla avopuolisoni täytti vuosia. Ei ollut tasakymmeniä eikä edes puolta väliä tasakymmenistä. Projektin järjestelyn alotin jo elokuussa ja elokuun lopusta alkaen painoin ihan hiki hatussa hommaa. Täytyi organisoida, pohtia ja järjestellä. Projektin tuloksena syntyi kotibaarin alkua, kannettiin yksi hyvin kulahtanut sohva pois ja yksi illanvietto tuli järjestettyä. Sinänsä monelle tämä olisi kevyt pikkuhomma, mutta haastavan projektista teki se, että halusin homman säilyvän yllätyksenä loppuun asti ja tosiaan itse en pääse autolla liikkumaan. Ilman apua en olisi mitenkään hommasta selvinnyt ja monta ihmistä tämän projektin onnistumisesta on kiittäminen. Alunperin tarkoitus oli, että baari olisi täysin valmis ollut, mutta sitten lopulta en Ikeaan asti päässyt. Meiltähän lähimpään Ikeaan on semmoiset sata kilsaa ja vielä olisi tarvittu joku isompi auto. Mutta projekti totetutetaan loppuun myöhemmin.

Minäkin pääsin tuon illan aikana yöelämään, kun lapsukaiset oli ekaa kertaa yöhoidossa. Edellisestä kerrasta taitaa olla jotain kolme vuotta. Mutta seuraavaan kertaan ei pitäisi yhtä kauan mennä, vaan joulukuussa olisi tarkoitus mennä omia synttäreitäni juhlimaan porukalla.

Tyttöseni ja poikaseni kasvaa. Etenkin nuoremmasta sen kasvun huomaa helposti, kun edistystä tapahtuu pienemmissä nopeammin. Isommat osaa jo niin monta elämän perustaitoa, että niissä kehitys ja edistys on paljon nopeampaa. Uusia sanoja tulee vauhdilla. Kovin hoksaavainen pikkuneiti tuntuu olevan. Mutta ihmekkö tuo, kun isoveikka on niin paljon isompi. Eilen neiti oppi sanomaan viiko oppu. Mikä on siis viikonloppu. Isoveikalta sekin opittua. Isoveikka aina kyselee, että koska on viikonloppu, kun isi on silloin enemmän kotona.

Tähän kuvaan tiivistyy aika hyvin minun syksytunnelmat. Ensimmäiset koristevalot on jo laitettu tuomaan valoa pimenevään syksyyn. Tee lämmittää viileinä päivinä ja villasukkatehdas on käynnistynyt.

Siivousprojektin takia mun kynsinauhat on loukkaantuneet mulle verisesti siivousaineista, joten parantelen hiukan kynsiä ennen kuin lykkään uusia kynsikuvia tänne.


Rakastan romanialaista housea. Ja tämä biisi on tuorein ihastukseni tämän musiikkilajin osalta. Näistä oikeastaan tiivistyy minun syksyni. Unohtamatta tietysti niistä oman maan ompuista tehtyjä omppupiirakoita.